Erilaisia puun pintakäsittelytapoja

Puun pintakäsittelyn monet mahdollisuudet

Puuta voidaan pintakäsitellä monella eri tavalla ja yksi tapa on olla käsittelemättä puun pintaa mitenkään 😊. (Esim. ulkotiloissa käsittelemätön puun pinta talojen julkisivuissa patinoituu ja harmaantuu luonnollisesti). Pintakäsittelyn tarkoituksena suojata lialta ja pölyltä sekä mekaaniselta kulutukselta. Puuta voidaan petsata (värjätä), lakata, maalata, öljytä ja vahata. Lisäksi puuesineet voidaan pintakäsitellä näitä menetelmiä yhdistämällä esim. öljytä ja vahata.

Pintakäsittelyaineen valintaan vaikuttaa myös se mitä vaatimuksia pintakäsittelyltä edellytetään ja mihin käyttöön esim. joku yksittäinen käyttö- tai koriste-esine on valmistettu (vrt. lelut ja elintarvikkeiden yhteydessä käytettävät tuotteet yms.). Puulajin tai puumateriaalin ominaisuudet vaikuttavat myös oikean pintakäsittelyaineen valintaan.

Pintakäsittelyssä pyritään nykyisin käyttämään yhä enemmän luonnonmukaisia ja ekologisia tuotteita, jotka suojaavat tehokkaasti puun pinnan, mutta säilyttävät puun luonnollisen kauneuden ja aidon puun tunnun. Lisäksi tavoitteena on valmistaa yhä enemmän muovittomia ja hengittäviä pintakäsittelyaineita, jotka eivät sisällä haitallisia lisäaineita esim. biosidejä, joita on käytetty pintakäsittelyaineiden säilöntä- tai homeenestoaineina.

Pintakäsittelyaineiden kehityksessä on pyritty liuotinpäästöjen vähentämiseen (VOC = Volatile Organic Compound). Tämä tarkoittaa sitä, että pyritään minimoimaan haihtuvien haitallisten orgaanisten yhdisteiden määrä. Kysymys ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, että pintakäsittelyaineiden päästöjä pyritään vähentämään vain siirtymällä liuotinohenteisista tuotteista vesiohenteisiin laatuihin.

Valmistajat eivät valitettavasti yleensä paljasta, mistä ainesosista puun pintakäsittelytuote on tarkalleen valmistettu. Vesiohenteiset ja liuotteettomat tuotteet eivät välttämättä ole ekologisia, jos ne sisältävät muita haitallisia aineosia esim. säilöntäaineita tai synteettisiä kemikaaleja. Tavallisen kuluttajan onkin jokseenkin mahdotonta päätellä, että mikä on ekologista ja mikä ei. Usein on siis luotettava valmistajan tai myyjän tuoteselosteisiin.

Moniin pintakäsittelytuotteisiin on haettu Joutsenmerkki, joka on Pohjoismaissa käytettävä virallinen ympäristömerkki. Joutsenmerkillä varustetun tuotteen on täytettävä ympäristövaatimusten lisäksi laatuvaatimukset, jotka ottavat huomioon merkittävimmät ympäristövaikutukset tuotteen koko elinkaaren ajalta.

Liuotin-sanalla on tänä päivänä hyvin negatiivinen sävy, sillä yleisimmin sana liuotin liitetään haitallisiin liuotteisiin esim. lakkabensiiniin eli mineraalitärpättiin. Joka tapauksessa maalin, lakan tai öljyn kuivuttua myös liuotin haihtuu ja aineen haitallisuus tulee esille pääasiassa vain pintakäsittelyvaiheessa ja toki vielä muutamia päiviä käsittelyn jälkeenkin vähän epämiellyttävänä hajuna esineessä tai huonekalussa. Muutamat liuottimia sisältävä öljyt ovat esim. täyttäneet kuivuttuaan EU: n leluturvallisuuskemikaaleja koskevat vaatimukset eurooppalaisen standardin EN 71-3 mukaan.

Pintakäsittelyaineiden yhteydessä puhutaan myös niiden hengittävyydestä tai tarkemmin sanottuna vesihöyrynläpäisevyydestä. Sisätiloissakin maalaamaton puupaneelipinnoite kykenee sitomaan huoneilmasta kosteutta ja myös luovuttaa sitä takaisin, kun sisäilma muuttuu kuivemmaksi. Tällöin puun pintaa ei periaatteessa kannattaisi vuorata paksulla tiiviillä maalikalvolla, joka vähentää tätä puumateriaalin hyvää ominaisuutta.

Puupinnat on syytä viimeistellä hyvin ennen pintakäsittelyä ja ainakin viimeistelyhionta kannattaa tehdä aina puun syiden suuntaisesti, koska poikkisyyhyn hiominen jättää ikävät jäljet puun pintaan hienonkin hiomapaperin jälkeen. Pintakäsittelyllä ei pystytä peittämään huonosti viimeisteltyä puun pintaa, vaan ehkä päinvastoin, pintakäsittely voi korostaa viimeistelyn virheitä. Viimeistely ei aina tarkoita puun pinnan viimeistelyhiomista erittäin hienoilla hiomatuotteilla, koska jotkut pintakäsittelyaineet eivät välttämättä imeydy riittävän syvälle hienoksi hiotun puupinnan läpi. Lisäksi on hyvä huomata, että massiivipuutahan ei voi herkästi hioa puhki, mutta viilutetun pinnan tai vaikka parketin hionnassa kannattaa olla varovainen. Lisää hionnasta voit lukea Mirkan tekemästä ohjekirjasta: Tehokasta puunhiontaa.

Pintakäsittelyn työvälineet kannattaa valita pintakäsittelyaineen mukaan ja tässä ei kannata säästellä, koska esim. huonosta siveltimestä voi irrota karvoja ja jäljestä tulee epätasaista. Esim. monet öljyt tai vahat on helppo levittää kotioloissakin erilaisiin huonekaluihin nukkaamattomalla kangasrätillä, mutta esim. lattiat voi käsitellä laadukkaalla mikrokuitutelalla tai siveltimellä. Huonekalut kannattaa usein pintakäsitellä joka puolelta, jotta esim. massiivisesta puusta valmistetut pöytälevyt ja työtasot pysyisivät paremmin suorina.

Pintakäsittelyainetta on syytä laittaa riittävästi, mutta lähes aina pitää paikkansa: vähemmän on enemmän. Tämä sääntö pätee erityisesti öljyissä ja vahoissa, joiden pitää imeytyä puuhun eikä muodostaa puun pintaan kalvoa. Hyvin yleinen virhe on se, että pintakäsittelyainetta laitetaan puun pintaan liian paksu kerros, mikä voi estää koko pinnan kuivumisen. Sisäseinämaalaukset tehdään telalla ja silloin kannattaa toisaalta käyttää maalia aika runsaasti, mutta ei tässäkään liikaa, tasaisen peittävän pinnan aikaansaamiseksi.

Pintakäsittelyaineita käytettäessä kannattaa aina lukea aineen käyttöohjeet purkin kyljestä tai myyjän/valmistajan sivuilta!

PETSIT

Puun pinta voidaan värjätä erilaisilla petseillä. Petseissä ei ole sideaineita, joten ne vain värjäävät puupinnan. Petsattu pinta pitää lopulta aina suojata öljyllä, vahalla tai lakalla. Petsit voivat olla vesi-, öljy- tai luotinohenteisia ja niillä voidaan muuttaa tai korostaa puumateriaalin väriä, mutta petsit jättävät kuitenkin puun syyrakenteen näkyviin.

Vesipetsejä on saatavilla värijauheina tai valmiiksi veteen liuotettuna seoksena. Värijauhe sekoitetaan lämpimään veteen ja värin voimakkuutta voidaan säädellä veden määrällä. Vesiohenteiset petsit nostavat puunsyyt pystyyn jättäen pinnan karheaksi. Tämän takia petsattavat pinnat kannattaa kostuttaa vedellä ja pintojen kuivuttua ne on vielä hiottava hienolla hiomapaperilla ennen varsinaista petsausta.

Liuotin- tai spriipetsiä suositellaan usein vanhoille kunnostettaville esineille, koska tällainen petsi tarttuu vesipetsejä paremmin mahdollisesti epäpuhtauksia sisältävälle puupinnalle. Liuotinpetsi ei myös nosta puun syitä pystyyn samalla tavalla kuin vesispetsi.

LAKAT

Lakat ovat pintakäsittelyaineita, joilla puun pintaan muodostetaan läpinäkyvä kalvo. Lakat koostuvat maalien tapaan sideaineista, liuottimista, hartseista ja lisäaineista, mutta niissä ei yleensä ole väripigmenttejä. Lakkatyyppejä on tarjolla hyvin monenlaisia eri käyttökohteen mukaan (esim. vesiohenteiset lakat, öljy- ja alkydilakat, epoksi-, katalyytti-, polyuretaani- ja nitroselluloosalakat sekä sellakka).

Lakkojen ongelma tavalliselle nikkarille on se, että niiden käyttö vaatii kunnolliset olosuhteet sekä itse lakkaukseen että kuivumisen ajaksi. Jos työ on tehtävä vaatimattomissa olosuhteissa, usein on turvallisempaa ja helpompaa käyttää vesiohenteisia ja nopeasti kuivuvia lakkoja, koska ne ovat lähes hajuttomia. Toisaalta sanotaan, että liuoteohenteiset lakat ovat yleensä kestävämpiä ja tiiviimpiä kuin vastaavat vesiohenteiset lakat. Lisäksi nykyisin on saatavilla öljypohjaisia vesiohenteisia lakkoja, jotka kuivuvat hitaasti, kuten varsinaiset öljylakat, mutta ovat liuotteettomia ja myrkyttömiä.

Myös valmiita petsilakkoja on saatavilla, mutta yleensä harrastajan kannattaa välttää tällaisten aineiden käyttöä varsinkin käsittelemättömälle puulle, koska niillä syntyy helposti hyvin kirjava ja epätasainen pinta.

ÖLJYT

Erilaisten öljyjen käyttö on lisääntynyt puun pintakäsittelyssä. Tämä johtuu niiden käyttöturvallisuudesta ja helppokäyttöisyydestä. Puun pintakäsittelyyn valmistetut öljyt ovat yleensä luonnonöljypohjaisia tuotteita (esim. pellavaöljy ja kiinanpuuöljy), joihin on kuitenkin usein lisätty ohennetta tai liuottimia, joista valmistajat eivät yleensä valitettavasti kerro tarkemmin. Sisätiloihin soveltuvien öljyjen lisäksi valmistetaan erikseen ulkokäyttöön soveltuvia puuöljyjä, jotka voivat olla vesi- tai liuotinohenteisia.

Markkinoilla on myös useita öljyvahoja, jotka ovat erilaisten öljyjen ja vahojen seoksia. Öljyvahoilla voi käsitellä esim. huonekalujen lisäksi lauta- ja parkettilattioitakin, jolloin öljyvahattu pinta muodostaa melko kulutusta kestävän pinnan, joka on kuitenkin käsiteltävä aika ajoin uudestaan. Öljytty pinta ei myös hilseile ja halkeile. Jotkut öljyt eivät sisällä liuottimia, muovisideaineita eikä säilöntäaineita.

MAALIT

Maaleilla voidaan muuttaa esineiden pinnan väriä ja lisäksi ne suojaavat puun pintaa. Maaleja voidaan luokitella monella eri tavalla kuten sideaineen, liuottimen, käyttökohteen, tai käyttöjärjestyksen sekä maalausalustan mukaan.

Perinteisiä maalityyppejä ovat keitto-, pellavaöljy- ja kalkkimaalit. Sideainetyypin mukaan jaettaessa maalityypit ovat lateksi-, alkydi- ja öljymaalit. Ohenne maaleissa voi olla vesi, liuotin ja maali voi olla myös liuotteeton. Maalit voivat kuivua fysikaalisesti haihtumalla, hapettumalla tai kemiallisen reaktion seurauksena.

Nykyisin on tarjolla myös erilaisia kalkkimaaleja, joiden oikeampi nimitys olisi liitumaali (chalk paint), koska lattioita lukuun ottamatta sisämaalaukseen tarkoitetut kalkkimaalit sisältävät liitua kalkin sijaan. Jotkut kalkkimaalit soveltuvat myös ulkokäyttöön. Kalkkimaalit soveltuvat myös esim. kalusteiden ja koriste-esineiden maalaamiseen, mutta yleensä kulutukselle alttiiksi joutuvat pinnat pitäisi viimeistellä sopivalla lakalla tai vahalla. Kalkkimaalit ovat vesiliukoisia, muovittomia, myrkyttömiä ja lähes hajuttomia maaleja. Lisäksi myydään erityisesti kalustemaalaukseen tarkoitettua kalkkimaisen pinnan jättävää ekologista maalia, joka on valmistettu pelkästään luonnon raaka-aineista ja maalin VOC-arvo eli haihtuvien ongelmallisten yhdisteiden arvo on nolla.

Vesiohenteiset maalit kuivuvat fysikaalisesti haihtumalla. Vesiohenteisissa maaleissa sideaine on polymeeri, joka muodostaa veden kanssa emulsion. Alkydimaaleissa sideaine on alkydi eli öljyllä modifioitu polyesterihartsi, joka muodostaa maalikalvon hapettumalla. Vesiohenteisilla maaleilla on miedompi haju ja ne ovat nopeampia kuivumaan kuin liuoteohenteiset maalit. Sisämaaleina käytetäänkin yleensä vesiohenteisia maaleja, joita on saatavilla hyvin monenlaisia (esim. akrylaattidispersio- ja akrylaattimaalit). Lisäksi nykyisin on saatavilla sisämaaleja, joiden sideaineena on luonnon öljy esim. pellavaöljy, mutta maalin ohenne on vesi. Nämä maalit ovat pääsääntöisesti muovittomia ja VOC-vapaita tuotteita.

Öljymaaleissa sideaine on kuivuva öljy, kuten pellavaöljy ja maalikalvo muodostuu ilman hapen reagoidessa öljyn kanssa. Öljymaalit soveltuvat ulko- ja sisäkäyttöön tuotteen mukaan. Öljymaalit ovat öljypohjaisia maaleja, mutta niiden ohenne voi olla tämän päivän tuotteissa liuotin, vernissa tai vesi.

Nykyisin on saatavilla todella monenlaisia puun pintakäsittelytuotteita varsinkin sisä- ja ulkomaalaukseen, joten valinnan varaa löytyy ja tavallisen nikkarin kannattaa aina lukea tarkkaan aineen ominaisuudet ja käyttöohjeet purkin kyljestä tai myyjän/valmistajan sivuilta!

Sideaineet

Sideaineen tehtävänä on sitoa yhteen maalin eri ainesosat sekä saada maali tarttumaan maalattavaan alustaan. Sideaine sitoo maalin yhtenäiseksi kalvoksi ja pitää maalin kiinni maalattavassa pinnassa sekä suojaa pintaa. Sideaine on maalin ominaisuuksien ja käytön kannalta maalin tärkein aineosa. Sideainetyypin mukaan jaettaessa maalityypit ovat esim. erilaiset lateksimaalit sekä alkydi- ja öljymaalit.

Pigmentit ja täyteaineet

Pigmenttejä eli väriaineita lisätään maaleihin antamaan niille haluttu väri, kiilto ja peittävyys. Pigmentit myös osaltaan suojaavat auringon ultraviolettisäteilyltä. Ennen teollisuutta pigmentit saatiin luonnosta, mutta tänä päivänä useimmat pigmentit valmistetaan synteettisesti.

Liuottimet ja ohenteet

Maaleissa käytettävät liuotinaineet voidaan jakaa liuotteisiin ja ohenteisiin. Liuottimen tehtävänä on liuottaa maalin tai lakan sideainehiukkaset sekä tehdä siitä juoksevampaa ja helpommin puun pintaan imeytyvää. Liuotin voi olla vettä, öljyä, alkoholia, tärpättiä, tinneri tai ksyleeniä. Ohenteen tehtävänä on vain alentaa maalin viskositeettiä. Ohenne ei liuota maalin sideainetta. Maalit voidaan luokitella ohenteen mukaan vesi- ja liuoteohenteisiin maaleihin.

Apu- ja täyteaineet

Maaleissa käytetään erilaisia lisäaineita, joiden tarkoitus on parantaa maalin ominaisuuksia monella tavoin. Apuaineilla voi vaikuttaa mm. maalien kuivumisominaisuuksiin, tasoittuvuuteen, kestävyyteen ja kiiltoon. Lisäksi apuaineilla voidaan parantaa maalin säilyvyyttä ja ulkomaaleissa niillä voidaan lisätä homesuojaa sekä valonkestoa.